Kortejärvenkuja 23
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Hitin päiväkirja

Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1Hitin päiväkirja Empty Hitin päiväkirja lähetetty Pe 8 Toukokuu 2020 - 11:28

Eveliina


Tallin omistaja


Hidebehind "Hitti"
8-vuotias eng. täysiverinen ori
vaaleanpunarautias sabino 172cm

vuokraaja Anton Seljavaara

varustekaappi & hoito-ohjeet
kilpailukalenteri



Hitin päiväkirja Hitti11

https://korte.palstani.com

2Hitin päiväkirja Empty Vs: Hitin päiväkirja lähetetty Ti 26 Toukokuu 2020 - 20:52

Anton S.

Anton S.

26.05.2020


Siinä mä seisoskelin tutkailemassa Murronmaan jättimarketin kaljatarjontaa kaikessa rauhassa ja yritin päättää, mitä tänään joisi parin tölkin verran.
"Anton?" kuului kysyvä ääni selkäni takaa ja pyörähdin ympäri nähdäkseni etäisesti tutun näköisen, lila/pinkki/violetti/mikälieväri-päisen naisen.
"Joo?" ähkäisin hämmentyneenä. Kuka olet sinä ja miksi tiedät mun nimen? Olikohan se joku entinen tindersäätö? Tai baarilöytö?
"Et oo soitellut", nainen naurahti näyttäen ehkä vähän pettyneeltä, mutta silti iloiselta.
"Äh... Taisin hukata sun numeron?" valehtelin. Ei, ei vieläkään mitään käryä, kuka hitto toi oli. Vahva veikkaus jollekin yhden illan jutulle. Tämäpä tästä riemusta vielä puuttuikin.
X-nainen tuijotti minua kulmat koholla, mistä päättelin ettei mun selitys läpi mennyt.
"Niin ku... Meni puhelin rikki niin piti ostaa uusi ja olin tallentanut sun numeron vain siihen puhelimeen enkä sim-kortille", selitin puristaen ostoskorin kahvaa rystyset valkoisina.
"Ahaa! Vai niin. Hannabyssäkö meni rikki?" nainen uteli kurotellessaan yhden kaljapäkin omaan koriinsa.
Hannaby? Ruotsi? Oliko tuokin ollut siellä?!

Rattaat pääni sisällä alkoi raksuttamaan ihan ylikierroksilla, kunnes se kuuluisa lamppu syttyi pääni päälle.
Aivan! Siellähän minä tämän lilapinkkiviolettimikälie-hiuksisen naisen olin nähnyt viimeksi! Sinä iltana kun olin juonut "ehkä" vähän liikaa...
Olin toki nähnyt tän tyypin myös ihan Suomessa ratsastuskisoissakin.
"Oletko miettinyt sitä ehdotusta?" nainen jatkoi uteluaan. Mikä ehdotus?
Ai niin, olin tosiaan tainnut luvata käydä joskus katsomassa sen hevosia ja ehkä vähän autellakin niiden kanssa... Hukkapiiloko se sen talli oli?
"Mhhmmmhmm!" nyökyttelin päättäväisesti.
"Ja?"
"Kyyyllä se käy", hymyilin - tai oikeastaan irvistin.
"Mahtavaa! Milloin ehdit tulla käymään? Onko sulla nyt kiire? Oon menossa tallille tästä suoraan, joten voit tulla vaikka perässä? Tapaisit Hitinkin."
"Öh, joo. Okei, käy se", huomasin lupautuvani, vaikka kotisohva kaljoineen houkutteli enemmän. Mutten kehdannut kieltäytyä, vaikkei mulla edelleenkään ollut hajua naisen nimestä saati siitä, kuka tai mikä oli Hitti.

Noh, Hitti oli täysverinen ori, joka ei asunut missään Hukkapiilossa vaan jollain toisella tallilla vähän matkan päässä Murronmaasta. Naisen nimi taas oli Eveliina (Joutsjoki) eikä se ollut mikään epämääräinen baarilöytö vaan tuttu nimi ja kasvo ihan noista ratsastuskisoista.

Siinä mä tuijotin rautiasta (Isabellan kauhuksi vielä kirjavaa) oria, joka mulkoili minua ihan samalla mitalla takaisin.
"Jos edes kerran viikossa ehtisit käydä tätä liikuttamassa niin olisi tosi kiva. Enkä todellakaan ota mitään kiskurihintoja siitä, että ryhdyt tätä vuokraamaan. Paljonko sä sen, mikä se oli, Vilan vuokraamisesta joudut maksamaan?" Eveliina höpötti.
Hetkinen seis?!  Vuokraaminen? Olinko mä lupautunut johonkin vuokraushommeleihin kännipäissäni?
"Öh... Tarpeeksi", vastasin. Eli sen verran mihin mulla oli just ja just varaa...

"Ei sun tietenkään tarvitse ottaa just Hittiä kontollesi. On täällä noita muitakin hevosia, mutta ajattelin et tää olis sulle just sopiva. Sä oot noin pitkä ja Hitti ei oo mikään pieni hevonen", Eveliina jatkoi selittämistään taputtaen orin kaulaa.
Okei. Selvä... Joo... Yritä tässä nyt päästä kärryille siitä, mitä ihmettä oli meneillään.

Eveliina jatkoi sepustamistaan tallista, Hitistä sun muista jutuista samalla kun mä jostain kumman syystä laitoin orille varusteita päälle.
"Lainaa tätä isän kypärää", nainen oli jostain ratsastuskypärän taikonut esiin ja tunki sitä mun syliin.
Olin mitä ilmeisemmin sitten lähdössä ratsastamaankin? Vilkaisin tennareita jalassani ja pohdiskelin, oliko ne nyt mitenkään maailman parhaimmat ratsastuskengät, mutta eipä mulla muitakaan ollut.

Eipä aikaakaan kun minä ja mun tennarit oltiin Hitin selässä. Se ei kyllä ollut yhtään Vilan kaltainen...
Muttei se kuitenkaan aivan kamalakaan ollut. Itsepäinen hetkittäin, mutta kun päästiin yhteisymmärrykseen, rupesi yhteistyö sujumaan vallan mainiosti.
Oikeastaan mulla oli ihan kivaa siellä tuntemattoman hevosen selässä. Mukavaa vaihtelua...

Mukavaa vaihtelua toisi myös mahdollisuus päästä edes hetkiseksi pois Auburnin kuvioista (=Aliisasta)... Sen faktan ja hyvin menneen yllärikoeratsastuksen vuoksi mä sitten lupasin Eveliinalle harkitsevani vakavasti Hitin vuokraamista.

Täytyisi vain tehdä laskelmia mihin mulla olisi varaa ja mihin ei.
Vilasta en kyllä luopuisi missään nimessä! Se oli The Hevonen, jota en hylkäisi.
Enkä kyllä kaljastakaan...
Volvosta? EI! En kyllä siitäkään, vaikka olikin sellainen bensarohmu.
Ehkä hommaisin polkupyörän ja kulkisin sillä työ- ja kauppareissut? Volvo olisi pyhitetty vain vähän pidemmille ajomatkoille? Se voisi toimia... Paitsi talvisin..

Perhana.

Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa