Mankin päiväkirja

Kahvikuppi kädessä laahustin ensimmäistä kertaa elämässäni tekemään aamutallia omassa tallissa. Olin eilen illalla hakenut vasta valmistuneeseen talliin asustelemaan Ennin ja Mankin, jotka olivat tästä maiseman muutoksesta ihmeissään. Avatessani tallin oven molemmat hevoset odottivat jo malttamattomina aamuruokiaan. Hain väkirehurasiat varastosta ja kippasin niiden sisällöt karsinoihin. Siinä odotellessa siemailin aamukahvia nautiskellen ja istahdin käytävällä olevalle jakkaralle.

Noin parin kuukauden ajan olin kulkenut kolmen tallin välillä, sillä Toru majailee edelleen Purtseilla ja Enni oli mennyt Auburnissa vietetyn loppukesän jälkeen hetkeksi takaisin Hukkapiiloon. Manki oli ollut eiliseen asti Huminassa johon myös olin ajellut päivittäin. Nyt saisin vihdoinkin hengittää kun jopa kaksi kolmesta hevosesta olisi saman katon alla. Päivät oli aikalailla mennyt nyt ajaessa tallien välillä ja hevoset hoitaessa, ja illalla oli vielä ehdittävä tehdä töitäkin.

Välillä tuntui oudolta ajatella, että Toru ja Manki oli samalta kasvattajalta, sillä ne oli molemmat niin erilaisia. Toisaalta oli mukavaa vaihtelua kun Manki ei ollut sellainen ihmissyöjä hirviö niin sanotusti kuten Toru. Yhteiset treenit oli mennyt ihan kivasti ensimmäisen yhteisen kisastartin jälkeen joka oli menny oletettavasti päin sanonko mitä.

Havahduin mietteistä kun molemmat hevoset tuijottivat minua karsinoiden oven yli. Pujotin riimun Mankin päähän ja lähdin taluttamaan sitä pihalle. Päristen ja steppaillen se kulki perässä tilavaan tarhaan jossa se pyrähti ravaamaan edestakaisin ja tutkimaan uutta ympäristöä sieraimet väristen. Kohta se kuitenkin asettui syömään heiniä isosta heinähäkistä. Odotin innolla tulevaa vuotta tämän nuoren hevosen kanssa.