Sassyn päiväkirja

11.12.2020

Aamu oli mennyt hujauksessa kun piti liikuttaa Paddy ja sen lisäksi pakata Sassy ja sen tavaratkin autoon. Paddy ei lähtisi mukaan joten sain tamman kamppeet mukaan kivasti kisakaapissa toiselle puolelle traikkua. Olin kuin sähköjänis jännittäessäni tämän illan ja vielä seuraavankin päivän startteja ja kiitin onneani että sain pomppia ponitallissa yksinään. Kortteesta oli lähtenyt samoihin kisoihin myös muuta porukkaa, mutta aikaisempien starttien vuoksi he olivat jo lähteneet aikaisemmin ja tallialueella oli todella hiljaista. Kun viimein loimitettu ponini seisoi trailerissa tyytyväisenä mutustelemassa heiniään ja kisakaappikin oli roudattu kyytiin niin pääsin ajamaan kohti Seppelettä.

Matkaan meni reilu pari tuntia ja traikkuun asennetusta kamerasta näin, että Sassy oli edelleen yhtä rauhallinen kuin lähtiessämmekin. Kävin ensimmäisenä ilmoittautumassa kansliassa ja sain samalla tietooni karsinan johon voisin Sassyn majoittaa yhdeksi yöksi. Punainen kilpurini asettui rauhallisesti väliaikaiseen majoitukseensa ja kiikutin vielä kisakaapin sen karsinan eteen. Se olikin työmaa, sillä olin jo parkkeerannut autoni trailereineen parkkikselle ja sieltä oli jonkun matkaa talliin.

Sassy seisoi rauhallisesti paikoillaan kun asettelin mustaa satulahuopaa ja satulaa sen selkään. Oma jännitykseni ei onneksi tarttunut siihen ja sain varustettua sen nopeasti vaikka käteni tärisivät hullun lailla. Verryttelyssä Sassy tuntui hyvältä ja loikkasi verkkaesteiden yli innokkaana. Oma jännitykseni alkoi pikkuhiljaa helpottamaan kun huomasin homman toimivan. Nämä olivat minun ja Sassyn ekat yhteiset kisat niin en tiennyt mitä odottaa. Pian meidät kuulutettiin radalle ja ajattelin vain, että olisin tyytyväinen edes puhtaaseen rataan.

Taputin Sassya kaulalle kun poistuimme radalta, sillä tamma oli toiminut hyvin ja puhdas rata tuli. Kiskaisin maneesin laidalle jättämäni viltin Sassyn takapuolen päälle ja vasta pihalla jalkaiduin sen verran että sain sen vetäistyä koko ponin ylle ja kiinnitettyä sen klipsillä kaulalta. Ratsastin pihalla edestakaisin odotellessani tuloksia ja viimein selvisi ettemme päässeet palkinnoille. Olin silti tyytyväinen ja päätin suunnata lähimaastoihin loppuverkkaan.

12.12.2020

Silmät ristissä olin käynyt antamassa Sassylle aamuruuat ja suuntasin sitten metsästämään jostain kahvia. Pakkohan sitä on jostain saada tai mä en selviä tästä päivästä hengissä. Tyhmänä en ollu tajunnu keittää sitä valmiiksi termariin ennen tallille tuloa. Enhän mä sitä mistään näin aikasi löytäny ja suuntasin vittuuntuneena tupakkapaikalle. Sytytin savukkeen ja imaisin nautinnollisesti pitkät savut.
“Sä näytät ihan siltä että voisit tappaa jonkun” Eve hihkaisi yhtäkkiä takaani ja hyvä etten pompannut ilmaan säikähdyksestä.
“No vähemmästäki ku en mä idiootti tajunnu ottaa kahvia mukaan ja arvaa vaa saako sitä tähän aikaan mistään” kirosin.
“Tuu tonne meidän hevosautolle niin saat sitä kahvia. Mä oon keittäny pariin termariin valmiiksi” Eve sanoi virnistellen ja sytytti itsekin tupakan.
“Oh jes oot mun pelastava enkeli” hihkaisin jo iloisemmalla äänellä ja Eve naurahti helpottuneelle ilmeelleni. Jutustelimme siinä niitä näitä tupakan ajan ja lähdimme sitten kävelemään hevosautolle.

Siinä kahvia hörppiessä tuli tutustuttua koko sisarus kolmikkoon, sillä autolla oli myös Even siskot Susanna ja Nova. Kaikkien Sussuksi kutsuma nainen vaikutti vähän sellaiselta ihmiseltä jonka kanssa itse en tulisi ystävystymään sen kummemmin. Nova puolestaan vaikutti enemmän Even kaltaiselta ja huomasin tulevan hyvin toimeen molempien kanssa. Parin kupillisen jälkeen oli pakko lähteä suuntaamaan takaisin tallille päin, sillä halusin käydä vielä taluttelemassa Sassya ennen ensimmäistä starttia ja pitäisi sen harjakin letittää.

Sassy oli ehtinyt syödä aamu ruokansa kun kurkkasin sen karsinaan, joten pujotin suitset sen päähän ja nostin loimen selkään. Ketjuriimunnarun napsautettuani kuolaimiin lähdin kävelemään tamman kanssa lähimaastoihin. Takaisin tullessamme tallipihalla alkoi olemaan jo vilinää, sillä ensimmäisen luokan alkuun oli vain puolisen tuntia. Kiinnitin Sassyn karsinassa kiinni ettei se pääsisi laskemaan päätään kovin alas letittäessäni sen harjaa koulu starttia varten. Onni oli super helppo poni ja tuntui, että olin liiankin nopeasti valmis sen kanssa. Luokka oli kuitenkin jo alkanut joten pystyin huoletta alkaa pikkuhiljaa varustamaan Sassyn. Asettelin koulusuojat huolellisesti sen jalkoihin ja tarkistin, että tarrat olivat varmasti kunnolla kiinni. Olin tänään jo rauhallisempi kuin eilen joten sain näppärästi laitettua suitsien hihnat kiinni ja satulakin asettui paikalleen ilman suurempia tappeluita. Eilen kun oli tuntunut ettei huopakaan suoristuisi millään. Otin päällyshousut pois valkoisten ratsastushousujen päältä ja kiskaisin kisatakin ulkotakin alle. Vielä Sassylle viltti niskaan ja menoksi.

Edessä olisi meidän ensimmäinen koulustartti ja pienen pieni jännitys kutkutti mahan pohjassa. Verryttelin Sassyn jokaisessa askellajissa ja otin sen kanssa taivutuksia ja tempon vaihteluja. Se tuntui allani todella hyvältä, mutten silti uskaltanut alkaa toivomaan sijoituksille pääsyä kun vastassa oli toinen toistaan hienompia puoliverisiä ja poneja. Sussu starttaisi juuri minua ennen, joten näin maneesin ovella seisoskelevan Even ilmeisesti siskonsa hevosenhoitajana.
“Eve hei viittiks jeesiä mua vähän” kysäisin violetti hiuksiselta naiselta.
“Joo tottakai. Mitä sä tarvit” Eve vastasi ja asteli vierelleni.
“Voiks ottaa tältä noi suojat ja tän viltin. Otan ne takas heti mun startin jälkeen” kysäisin ja nainen nyökkäsi. Nopeasti kaikki ylimääräiset vermeet oli pois ponin päältä ja pääsin menemään maneesiin odottamaan vuoroani kun punahiuksinen nainen ratsasti ulos voikolla puoliverisellä. Pidin Sassyn liikkessä odotellessani omaa vuoroani. Irvistin sisäisesti, sillä radalla olevalla Sussulla ei näyttänyt menevän kovinkaan hyvin hevosensa kanssa. Hymyilin naiselle lohduttavasti kun hän pää kumarassa ratsasti ohitseni. Nimeni kuulutettiin seuraavana. Suoristin kypäräni ja ratsastin radalle harjoitusravissa.

Ratsastin radalta ulos hymyillen leveästi. Sassy oli ollut aivan mahtava ja se tuntui kuuntelevan jokaista ajatustanikin. Ohjasin sen ulos maneesista ja ovella vastassa oli heti Eve. Puolet sen sylissä olleista tavaroista oli hävinnyt joten arvasin ettei hänen siskonsa ollut lähettyvillä.
“Sehän meni tosi hyvin. Näytitte tosi hyvältä tuolla” Eve sanoi hymyillen.
“Hyvältä se tuntuikin” vastasin ja naurahdin pienesti. Jännitys alkoi laukeamaan ja laskeuduin selästä onnellisena. Otin Even ojentaman viltin ja asettelin sen huolellisesti Sassyn selkään. Suojat saivat mennä takaisin jalkoihin ja nousin sitten takaisin tamman selkään. Vaikutti vahvasti siltä, että voisin päästäkin sijoituksille joten sanoin heipat Evelle ja suuntasin jo ties kuinka monennetta kertaa maastoon tällä reissulla. Otin siinä pientä loppuverkkaa samalla kun kulutin aikaa. Jos oikeasti pääsisin sijoituksille niin halusin ehdottomasti mennä ratsasin palkintojen jakoon. Olisihan tämä meidän ensimmäinen yhteinen sijoitus kilpailuissa.

Takaisin tallialueelle tullessani luokka alkoi olla jo lopuillaan. Kävin viskaamassa suojat ponin jaloista kisakaappiin ja samalla jäi viltti karsinan eteen. Suuntasin takaisin pihalle, sillä Eve oli tullut vastaan ja hihkunut että olin edelleen tuloksissa ensimmäisenä. Siis me, ensimmäisenä? Ratsain suuntasin pienen ystäväni kanssa kohti maneesia jossa palkintojenjako suoritettaisiin. Viimeisen ratsastajan suorituksesta ei mennyt kauaa kun sijoittuneet kuulutettiin. Mä olin voittanu koko luokan! Onnellisena suuntasin hakemaan meidän ruusukkeen ja Sassy katseli vieressä seisovia ratsuja uteliaana. Vieressä oleva musta arabialainen ori hörisi Sassyn suuntaan ja naureskelin mielessäni orien hölmöydelle. Palkintojen jaon jälkeen suuntasin Sassyn kanssa takaisin talliin jossa se saisi levätä tovin jos toisenkin ennen viimeistä starttia.


Luokkien välissä olin kuluttanut aikaani kiertelemällä tallialueella ja katsellen muiden hevosia ja poneja. Minua kiinnosti kyllä enemmän ponit, sillä olin henkeen ja vereen poni-ihmisiä. Nyt kuitenkin istuin taas Sassyn selässä odottamassa omaa vuoroani. Kävin rataa läpi päässäni ja uskoin muistavani sen aika hyvin.
“Seuraavana Vilja Elea Nilsen ja Boleyn of Shore. Valmistautuu Iina Lahtinen” kuului kaiuttimista. Ratsastin tamman radalle. Tervehdin tuomareita ja nostin laukan. Lähestyin ensimmäistä estettä reippaassa tahdissa ja se ylitettiin vaivattomasti. Tällä kertaa osasin varautua siihen, että Sassy hidastaisi hieman vauhtia sarjaesteellä. Pidin pohkeet kiinni kyljissä tiukasti ja pistin sen lisäämään hieman tempoa tai esteiden välissä tulisi ongelmia. Sain tamman pitämään sopivan vauhdin ja selvisimme siitä omasta mielestä oikein hyvin. Loppu radasta Sassy hieman innostui ja saimme otettua alun menetettyä aikaa kiinni. Maalin ylityksen jälkeen hidastin vauhdin raviin ja taputin ponin kaulaa. Ratsastin ulos radalta tyytyväisenä, sillä viikonlopun viimeinen startti oli mennyt puhtaasti.

Alkuun näytti hyvältä ja pyörin loppuverkan jälkeen pihamaalla odottaen tuloksia. Harmikseni kolmanneksi viimeinen ratsukko tiputti minut juuri sijoituksilta ja hieman pettyneenä talutin Sassyn väliaikaiseen karsinaansa. Riisuin siltä kaikki varusteet päältä ja asettelin ne takaisin kisakaappiin. Se oli ansainnut parit heppanamit hyvästä suorituksesta ja se rouskutti ne tyytyväisenä. Kaikessa rauhassa harjasin sen läpikotaisin ja asettelin sitten sen selkään loimen. Tarkistin kaapin sisällön että kaikki olisi mukana ja roudasin sen sitten valmiiksi autoon. Pihalla kuhisi kun kilpailut olivat vielä käynnissä, mutten voisi jäädä seuraamaan luokkia kun kotona Paddy odotti liikutusta. Sassy loi vielä viimeisiä silmäyksiä Seppeleen tiluksilla kun talutin sitä trailerille. Jälleen neiti lastautui ongelmitta ja lähdin ajamaan kohti Kortetta.